Ketkulla on selvästi meneillään taas jonkinlainen hankala ikäkausi. Hakee paikkaansa koiralaumassa ja ilkeilee aiempaa enemmän snautsereille. Etenkin silloin kun talossa on vieraita, tunkee välittömästi tilanteen keskipisteeksi ja yrittää vaivihkaa nostella huuliaan snakuille mikäli nekin tulevat hakemaan oman osuutensa rapsutuksista. Oikea herra minä-minä-minä-itse. On kuitenkin aika hyvin tyytynyt kohtaloonsa kun em. käytöksen jälkeen saa luonnollisesti heti lähtöpassit tilanteesta. Pari kertaa ovat kuitenkin räsähtäneet yhteen Jermun kanssa, mutta eivät onneksi jää kyräilemään toisiaan vaan tilanne palautuu hetkessä ennalleen Ketkun palattua jäähyreissultaan takaisin ihmisten ilmoille. Myös kodin ulkopuolella reagoi taas enemmän vieraisiin koiriin ja kuvittelee olevansa kulmakunnan kunkku. Käskyn alle minäminä-tyypin joutuu laittamaan heti vieraiden koirien tullessa näköpiiriin. Muuten kyllä on edelleen ihanan helppo lenkkeilykaveri, jota voi kuljettaa vapaana lähes missä vaan :)

Sunnuntaina oltiin maneesilla agilitaamassa. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa kepit, aitoja ja putki. Aidoilla pari haltuunottoa ja putkella takaaleikkaus. Kältsä kulki oikein kivasti, jopa 180 asteen käännökset tiukkoja eikä vauhti silti hiipunut. Keppien sisäänmenot ovat nykyisin jo tosi varmoja (no, ehkä ne kuuluukin olla 3-luokan koiralla... :-O). Putkella leikkaus oli Källille vähän hankala - jos ajoitin liikkumisiani yhtään väärin, sinkosi aina putken väärään päähän. Ja vaikka Källi kuuntelee radalla (snautseriksi) tosi hyvin, putken lukittuaan sitä ei kyllä millään saa enää muuttamaan suuntaansa vaikka hyppisin tasajalkaa sen takana.

Ketkulla haltuunotot nyt huomattavasti aiempaa parempia ja putkella leikkaus onnistui tosi hienosti ilman että olisi mennyt kertaakaan putken väärään päähän, joka oli mukavasti tyrkyllä. Kepeillä taas takapakkia, huoh. Palkka oli koko ajan keppien päässä. Ketku joko vilkuili koko ajan minulta neuvoja, jolloin pujottelu muuttui pomppivaksi tai vaihtoehtoisesti otti suunnan hienosti ja itsenäisesti kohti keppien loppua ja palkkaa, pujotteli alun hyvin ja sitten singahti ulos pujottelusta viimeistään 9. kepin kohdalla. No, harjoitukset jatkukoon, kyllä ne palikat vielä loksahtavat kohdilleen. Tai toivossa on ainakin mukavampi elää kuin epätoivossa..

Eilen otettiin pihatottista kaikkien kolmen kanssa, teemana nouto. Jermu oli ihan tuhannen tohkeissaan aiheesta, se kun ei ole päässyt noutamaan varmaan ainakaan vuoteen tai ties miten pitkään aikaan :) Jermun kanssa ei paljon enää muotoseikoista välitetä ja mm. kapulan pureskelu ja lähdössä varastaminen ovat täysin sallittuja asioita papparaisen treeneissä ;)

Källi meinasi taas kerran revetä nahoistaan päästessään treenaamaan ja sen seurauksena keksi ensimmäistä kertaa alkaa varastamaan kapulalle. Otin muutaman toiston niin että palkkasin ensin vieressä istumisesta kapulan heittämisen jälkeen, jonka jälkeen malttoikin odottaa lupaa noutamiseen. Kaukoja otettiin maassa makaavan lapion varren takana. Nyt olin jo noin 5 metrin päässä ja tällä kertaa pikkumusta malttoi pysyä myös seisomaan noustessaan paikoillaan eikä astunut lapion yli. Tosin malttamattomuus aiheutti nyt steppausta sivusuunnassa... Lopuksi otettiin vielä jääviä liikkeitä peräkkäin satunnaisessa järjestyksessä. Nyt malttoi kuunnella käskyt ja ottaa joka kerta oikean asennon. Tosin tassut teputtivat taas paikallaan pysähtymisen jälkeen.

Ketku oli katsellut ikkunasta partamoosesten treenailua ja olikin jo ihan räjähtämäisillään kun pääsi itse tositoimiin. Haki kapulaa ihan apinan raivolla ja nyt palautuskin oli tosi nopea. Malttaa jo pitää kapulaa jonkin aikaa edessä istuessa, mutta vielä vaatii kyllä pitämisharjoituksia. Seuraamisasento oli tällä kertaa vähän hukassa, tuntui olevan koko ajan vähän liian takana vaikka ei siis mitenkään jätättänyt tms. Odotti ehkä koko ajan vasemmalle käännöksiä, joita olen nyt treenannut lähes joka kerta. Lopuksi vauhdikas eteenmeno pallolle, joka oli viety pihan toiseen päähän treenien alussa.