Heinäkuussa jopa Kuusamossa oli yllättävän paljon hellepäiviä, joten koirien kanssa keskityttiin auringossa makailuun ja uimiseen ja sään salliessa treenailtiin vähän jälkeä, viestiä, tottista ja agilitya. Ja se, että täällä lähes napapiirillä perutaan agility-treenit helteen takia, on jo melkoinen seitsemäs (tai jopa kahdeksas) maailman ihme!!

Heinä-elokuun vaihteessa oltiin Kannuksessa aussiepainotteisella leirillä perheen ihmisjäsenten sekä Ketkun ja Källin voimin. Källi toimi (lähinnä ohjaajille tarkoitetun) iltakisan mainiona esineruutukoirana tuoden ruudusta mukisematta mm. avainnipun ja oluttölkkejä ;) Lisäksi se muiden joukkueiden sabotoimiseksi merkkasi ruudun oikein huolella etsimistyskentelyn lomassa :D Kältsän kanssa reenailin tottista ja muuten se toimitti lähinnä seuraneidin virkaa. Kaukot (ja myös se istu-seiso-siirtyminen..) alkavat lopultakin mennä pikkumustan kaaliin, jiihaa!!

Ketku pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan viestiä muiden koirien seurassa (suurkiitos treeneistä ja vinkeistä Miralle ja Jossulle + treeniseurasta Suville ja Markukselle). Molempina päivinä otettiin 6-7 pätkää juoksumatkojen ollessa aika lyhyitä (eka pätkä reilu 200 m, jonka jälkeen matka piteni B-pään siirtyessä n. 50-100 m kerrallaan). Kuten olettaa saattaa, aina pelkästään omassa, ylhäisessä yksinäisyydessään juossut Keppuli ei eka matkalle lähetettäessä tajunnut yhtään mitä ollaan tekemässä, mutta siitä suoriuduttuaan juoksi tosi hienosti sekä toisten imussa että joukon ensimmäisenä! Sunnuntaina oli kaksi kertaa pysähtynyt noin 50-100 metrin juoksemisen jälkeen A:lle lähetettäessä (eli tämä meidän jatkuva ongelma), mutta kertaakaan ei palannut takaisin ja selvitti ongelman itse yhtä kertaa lukuunottamatta jolloin olin ehtinyt avittaa äänellä A-päästä. Kaikki lähdöt olivat tosi hyviä ja etenkin A-päähän oli jättänyt oikein kunnon lähtökuopat :) Jee jee, ehkä me vielä saadaan siitä viestikoira.

Lauantaina otettiin myös agilitya, teemana takaakierrot. Ketku toimi oikein mukavasti ja treeneistä jäi hyvä mieli.

Tottis olikin sitten ihan kamalaa. En edes tehnyt juuri muuta kuin seuraamista, mutta sekin riitti, huoh. Ketku joko esti ja painoi ihan hullun lailla tai vaihtoehtoisesti jätätti ja laamaili. Enkä yhtään keksi mikä vaikutti mihinkin ja miksi toimi milläkin tavalla. Lisäksi tiedostamattani nyin sitä hihnasta käännöksissä ja vähän muutenkin ja kaikenkaikkiaan koko räpellys oli ihan masentavaa. Meidän oli tarkoitus mennä alkusyksystä BH-kokeeseen, mutta eipä todellakaan mennä. No, maastojen puolesta ei kuitenkaan oltais päästy "oikeisiin" kokeisiin vielä tänä vuonna, joten eipä tässä toisaalta ole mitään kiirettä.

Lampaitakin ehdittiin käydä kerran katsomassa, mutta viestitreenit imaisivat niin paljon aikaa viikonlopusta, että aikomuksista huolimatta emme ehtineet palata päkäpää-aitaukseen enää toistamiseen. Nyt Ketku oli jo hieman kiinnostunut päkättimistä, mutta vaatisi varmasti aika paljon sytyttelemistä ennen kuin voitaisiin alkaa millään muotoa puhumaan paimennuksen harjoittelemisesta. Mutta eipä meillä täällä Kuusamossa ole minkään sortin mahdollisuutta harjoitellakaan, joten ehkä parempikin ettei herra K pääse kovin lampaiden makuun :)

Jermu oli leiriviikonlopun ajan Oskun isän hoidossa ja toipilaana. Siltä poistettiin reilu viikko sitten yksi takajalan varvas, josta otetussa röntgenkuvassa näkyi luukasvaimelle tyypillisiä muutoksia. Nyt sitten odotellaan patologin vastausta ja toivotaan että kyseessä ei olisi kovin ärhäkkä kasvaintyyppi (tai ylioptimistisesti ajatellen jopa kasvain ollenkaan), jotta Jermu-setä saisi ilostuttaa elämäämme vielä pitkän aikaa. Tänään poistin tikit ja haava on parantunut oikein hyvin eikä yhden varpaan puuttuminen tunnu Jermua kovinkaan paljon haittaavan.