Niin, täällä Tampesterin suunnalla äng-äänne tuntuu olevan aikalailla hukassa, siksi tuo otsikko. Tiiättehän te sen ng-kirjainyhdistelmän, joka ainakin meidän ala-asteaikoina opetettiin lausumaan äng-äänteenä? Nääslandiassa kuitenkin puhutaan kaupunkissa käymisestä, mikä on aina kuulostanut aika...ymh...kummalliselta. Ja mikä huolestuttavinta, kahden Pirkanmaalla vietetyn vuoden aikana se alkaa pikkuhiljaa kuulostaa jo ihan normaalilta omaankin korvaan. No, mutta asiaan:

Ketku, suuri mies, 6 kk, oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa junassa. Lähdettiin ihan asiasta tehden käymään junalla Tampereella, Kuusamoon asti kun junat eivät edes kulje. Niinpä ajattelin nyt olevan viimeinen hetki tutustuttaa kakara myös raiteilla kulkevaan menopeliin. Maalaistollo ei ollut taaskaan moksiskaan junasta, hissistä (hississäkin oli muuten ekaa kertaa), parkkihallista, keskustan vilinästä, miljoonasta uudesta sinisten silmien ihastelijasta tai ylipäänsä mistään. Mennä porskutti vain häntä heiluen eteenpäin. Käytiin Katin työpaikalla kahvilla ja sielläkin pikkueläin käytti tilanteen hyväkseen ja makasi ketarat ojollaan kahvihuoneen lattialla ottaen vastaan kaikkien ohikulkijoiden maharapsutukset. Rautatieaseman piha ja asematunneli olivat muuten loistavia paikkoja harjoitella sivulletuloa ja kontaktia häiriön alla! Nyt sujui jo huomattavasti sunnuntaista treeniä paremmin.

Kylläpä oli koiranpentu uuvuksissa neljän tunnin reissun jälkeen, mutta akut tuli ilmeisesti ladattua jo kotimatkalla, koska sisälle tullessa jatkui aamulla hyvään alkuun saatu pehmolelun teurastus täydellä teholla.. R.I.P. Karvalätty.

Ai niin, kovat on ajat koirillakin: Källi lomautti eilen lennosta naapurin karkuteillä olleen ajokoiran. Peltotiellä tuli yllättäen vastaan kovaa vauhtia loikkiva jänös, perässään haukkuva ajokoira. Ennen kuin ehdin edes suutani avata, Källi oli ehtinyt kiilata ajokin ja pitkäkorvan väliin jatkaen matkaansa metsikköön pupun perässä. No, pupulla oli karvalättyä onnellisempi loppu ja lahjakas metsästyskoiramme hukkasi jäniksen niin silmillään kuin nenälläänkin parissa minuutissa ja palasi jatkamaan lenkkeilyä koiraporukassa pitkäkorvan loikkiessa pellon yli kohti auringonlaskua. Ja ajokoira jolkotteli kohti kotia tyytyväisenä saamastaan huilitauosta..