Pikapäivitystä vain...jotta hengissä ollaan. Ei vain enää oikein toimi treenipäiväkirjana tämä blogi, ei me sentään ihan näin harvoin reenailla ;)

Nyt ilmojen viilennyttyä ollaan retkeilty aika paljon koiruuksien ja Ruskan kanssa.

 

PP (eli Pöljät Pojat) Aallokkokoskella

 

Iivaaralla

 

Ketku vartioimassa Ruskan unta marjareissulla

Jermu tähyilee maisemia Iivaaralta käsin

 

Treenaamiset ovat olleet pääasiassa tottista ja agilitya. Pari jälkeä olen Ketkulle tehnyt, mutta nyt on jostakin syystä ohjaajan motivaatio pk-lajien suhteen aikalailla nollilla. Tai no viestiä ois tosi kiva reenailla, mutta kun niitä häiriötreenejäkin olisi kiva saada välillä ja se taas on mahdotonta täällä Kuusamossa. Eipä nimittäin ole tullut vastaan ainoatakaan muuta viestiharrastajaa... Ylipäätään treenikaverien puuttuminen syö motivaatiota koko pk-lajeihin, ei musta ole yksin könyämään tuolla pusikoissa..

Ketkulle tottiksen häiriötreeni on tuottanut tulosta ja nyt parissa treenissä on toiminut jo tosi kivasti häiriön alla. Källi taas on hinkannut kaukoja ja tunnaria, joissa molemmissa mukavasti edistystä havaittavissa. Samoin ruutu alkaa olla jo oikein hyvä.

Ketku on kisaillut parina viikonloppuna agilityssa. Tuloksena kaksi huonoa hyllyä ja 5 sekä 10 (molemmat ihan hyviä ratoja). Kaikilla radoilla ongelmia on tuottanut keinu. Se on näköjään Ketkulle edelleen melko epävarma este. Eka radalla se vetää hirveet lentokeinut ja toisella radalla sitten jänskättää keinua niin että joko hyppää siltä pois jo ylösnoustessa tai sitten vetää sen entistä pahemmin liidellen... Ja tämän epäonnistumisen jälkeen menee molemmilta pasmat sekaisin ja loppurata ihan plörinäksi. No, nyt pidetään vähän kisataukoa ja rakennetaan keinu varmaksi ennen kuin lähetään hakemaan sitä viimeistä nousunollaa. Muuten Ketku on kulkenut oikein mukavasti radoilla - menee vauhdikkaasti, mutta kuuntelee silti hyvin. Kontaktitkin alkavat olla parempia eikä se enää hiippaile niillä niin paljon.

Jermun poistetusta varpaasta tuli patologin vastaus ja pahanlaatuinen kasvainhan siellä oli (levyepiteelikarsinooma) :-( No, nyt vain järjestetään Jermu-sedälle leppoisan lokoisa loppuelämä, olipa se sitten pitkä tai lyhyt. Noista kasvaimistapa ei koskaan tiedä, joskus vievät muutamassa viikossa tai sitten hyvällä tuurilla iäkäs koira ehtii kuolla johonkin  muuhun ennen kuin etäpesäkkeet alkavat haitata elämistä. Mukavan kauanhan tuo Jemutsi on jo yrmyillytkin keskuudessamme :)