Kun nuo pk-kokeet eivät näköjään ota sujuakseen ja kun ohjaajan on kuitenkin pakko päästä kiusaamaan itseään johonkin kisoihin, päätettiin palata eläkelajiksi suunnitellun tokon pariin jo vähän etukäteen. Tänään siis oltiin Källin kanssa Sodankylässä toko-kokeessa. Voittaja-luokan liikkeet ovat vielä hieman kesken, joten päätin lähteä hakemaan sitä viimeistä ykköstä TK2:sta varten. Tuomarina oli Veijo Kinnunen. Hyvinhän se meni, pisteitä tuli 186,5, jolla irtosi sijoitus 2./9. ja TK2. Ja mikä parasta, Källi oli nyt ihan oma itsensä ja teki töitä tosi iloisesti ja vapautuneesti, mutta silti tarkasti :) :) Väkisinkin tulee mieleen, että ehkäpä K sittenkin reagoi jollakin lailla pk-tottiksen laukauksiin, koska nyt kentällä oli tosiaan ihan eri koira kuin tämän kesän pk-kokeissa. Kisaaminen oli pitkästä aikaa hauskaa meidän molempien mielestä! Alla pistejakauma:

Paikallaolo 10

Seuraaminen 10

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 9 (ennakoi lopussa perusasentoa)

Nouto 9 (ensimmäisestä "hae"-käskystä pomppasi ylös, pysähtyi sekunniksi ja sitten vasta jatkoi matkaa)

Kauko-ohjaus 9 (ensimmäiseen istumiseen kaksi käskyä)

Hyppy 7 (takaisinpäin hyppyyn kaksi käskyä ja lisäksi jäi edessä kauas istumaan)

Kokonaisvaikutus 9,5 (tuomari sanoi ottaneensä puoli pistettä pois, koska K haukahti kerran innostuneesti kun vapautin liikkeiden välissä ;D)

Lienee sanomattakin selvää, että kotiin mentiin grillin kautta ja Källi sai koulari-hampurilaisensa. Osku yritti ehdottaa hankalammin hankittavan hampparin tilalle kisapaikalta saatavaa grillimakkaraa, mutta herramunjee, ei kai nyt sentään :D

 

Källi ja Andy (+minä rekvisiittana) - Pelkosenniemen musikaalisimmat kulkijat ;D

Tosin Källin ilmaisu on ehkä hieman yksipuolisempaa...

 

Ketku on treenaillut viestiä matkan pituuden, maastojen sekä juoksupätkien lukumäärän vaihdellessa. Edellisissä treeneissä mäkisessä maastossa juoksutettiin neljä pätkää: B->A 250 m, A->C 350 m, C->A 350 m, A->D 450 m. C:ltä lähtiessä Osku oli joutunut antamaan kaksi lähetyskäskyä (oli jäänyt seisomaan noin 10 metrin päähän), muuten juoksi tosi hyvin. Lähetysten välistä aikaa on pyritty vähän pidentämään (koira puussa kiinni) ja lähetystä edeltää aina rauhallinen sivulla istuminen.

Keppulin kanssa on otettu myös agia: ohjauskuvioita ja kontaktien + keppien hiomista. Kepeillä eteenpäin on niin kova kiire, että välissä meinaa jäädä jokunen kepukka väliin, mutta pikkueläin jaksaa toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa asioita uskomattoman monta kertaa vauhdin ja innon vähenemättä juuri lainkaan. Mukavaa :) Kontaktit alkavat sujua yksittäisinä jo tosi kivasti, radalla en edelleenkään niitä oikein uskalla ottaa, mutta kontaktien eteen olen aina pyrkinyt ottamaan ainakin yhden hypyn. Pysähtyy tosi nätisti alastuloille namialustan avulla.

Haussa treenattu risteilyä (tässä vaiheessa siis pelkkää sivurajalta toiselle juoksuttamista) ja ilmaisua.

Tänä syksynä meidän talosta ei muuten tule hiekkalaatikkoa! Jermukin pääsi ikivanhan Moser Rexin suosiollisella avustuksella karvoistaan (kyllä, ihan kaikista haivenista partaa ja kulmakarvoja lukuunottamatta) ja voi miten ihanan helppoa tassujen pyyhkiminen on nyt myös rapakelillä!! Vaikka onhan nuo nakusterit nyt kyllä aika säälittävän näköisiä rottia ;)

Jermu on muuten nykyään lähes poikkeuksetta ainoastaan sympatiaa herättävä pappakoira, joka ei enää viitsi tehdä juuri mitään ilkeyksiä (paitsi joskus ;D). No, eihän se kestänytkään kuin 11 vuotta...

 

                                                                           Karvattomat rotat: