Viime viikolla päätettiin sitten kuitenkin lumesta huolimatta ottaa vielä yksi viestitreeni Kepulle ennen talvitaukoa. Pätkiä oli vain kaksi ja matkaa noin 350 ja 500 metriä. No, ei päästykään vielä talvitauolle, koska ensimmäinen lähetys (Oskulta mun päähän) ei meinannut sujua lainkaan. Osku joutui lähettämään koiran 4 (!!!) kertaa ja aina palasi takaisin 15-100 metrin päästä. Lopulta kun lähti, lähti hyvin ja juoksi myös toisen matkan normaalisti. Metsässä oli ihan tuhottomasti poron ja jäniksen jälkiä ja papanoita, mutta eivät ne kyllä näyttäneet olevan syynä lähetysongelmiin. Oisko vaan sitten ihmetellyt lunta (jota siis oli vain noin 10 senttiä) vai eikö halua lähteä Oskun päästä, koska Osku aina "karkaa"  (eli tekee jälkiosuuden) sillä aikaa kun Ketku käy minun luona??

Seuraavan päivänä otettiin sitten tosi helppo treeni, kolme matkaa: 100m, 150 m + 150 m. Toisella lähetyksellä mun päähän oli pysähtynyt 10 metriä lähetyksen jälkeen, mutta jatkanut heti itsenäisesti matkaa. Muuten hyvin. Ja seuraavana päivänä vielä kolmas kerta kiellon päälle ;) Nyt matkoina 300m+400m+400m. Tällä kertaa kaikki lähetykset tosi hyviä ja juoksi mieletöntä vauhtia :) Minun päässä meinaa käydä puussa kiinniollessaan melko kuumana (ts. puu taipuu..), mutta itse lähetyksissä on kuin viilipytty. Nyt jätetään asiat hautumaan talven ajaksi.

Lauantaina otettiin haku-ilmaisua Ketkun kanssa. Otettiin useampi toisto näkyvissä olevalla maalimiehellä. Aloitti tosi hyvin, haukkui mukavalla etäisyydellä ja nyt äänensävykin oli jo parempi. Rytmi edelleen melkolailla hakusessa. Otettiin noin 10 haukun sarjoja. Nyt voi alkaa näköjään jo reilusti pidentämään ilmaisun kestoa.

 

 

Källille otettiin piiiitkästä aikaa pudotetun esineen nouto yli 100 metrin noutomatkalla. Meni tosi hyvin ja pikkumusta meinasi revetä innostuksesta :) Kältsä on harjoitellut ahkerasti myös kaukojen seisomista, joka tuntuu olevan sille tosi vaikea liike. Ollaankin nyt vahvistettu asennon vaihdoksia niin että seison ihan koiran edessä. Annan vielä ihan ylettömän ison käsiavun, mutta kyllä se pikkuhiljaa etenee..

Sunnuntaina oltiin Ketkun kanssa treenaamassa agilitya. Harjoiteltiin sylkkäreitä ja keppejä. Kepeillä kenenkään ei enää tarvinnut roikkua hihnan päässä (ei siis enää ryysinyt) ja nyt pikkukoiran päässä näytti loksahtavan palikat kohilleen - alkoi hakemaan itse rytmiä tosi hienosti! Sylkkäreissä toimi ihan uskomattoman hienosti, etenkin ottaen huomioon että ei olla niitä koskaan aiemmin treenattu! Kierrokset nousevat nykyisin jo melko korkealle radalla, mutta silti pystyy hyvin hillitsemään hermonsa eikä tule kiinni iholle, näpsimisestä puhumattakaan vaan purkaa kierroksensa lelupalkkaan niin kuin pitääkin. Mahtava pentu, tuon kanssa on kyllä niin ilo liidellä agi-radalla :D Ai  niin mutta eihän se oo enää pentu...