Tänään tottistreeniä Vammalan kentällä.

Källi treenasi taas istumista, joka sujui jo oikein hyvin. Lisäksi luoksetulon ja noudon loppuasentoa. Tuli tosi tiiviisti eteen, mutta kapulaa mälväsi hieman edessä istuessa. Lopetti kiellolla, mutta oli vähän ahdistuneen näköinen kieltämisen jälkeen. Kehuilla ilme kirkastui ;) Lopuksi otettiin vielä estehyppy ja eteenmeno. Lopetettiin hyppely yhteen ja ainoaan kertaan, koska hyppäsi puhtaasti ja suoritti noudon nopeasti. Eteenmenopalkka oli viety yhdessä treenien alussa kentän laitaan. Kältsä reagoi hyvin vihjesanaan ("missä nami") ja eteni nopeasti ja suoraan palkalle. Seuraamisosiossa vaan meinasi keittää pahasti yli - kitisi ja jopa haukkui pari kertaa!! Seurautin kunnes oli hiljaa ja lähetin eteenmenoon vasta usean käännöksen jälkeen.

Ketku jälleen leikki kentällä. Heiluvat kulmahampaat tekevät repimisleikit selvästi vähän epämieluisiksi. Saalistaa lelua ihan apinan raivolla ja aloittaa hyvin taistelemisen, mutta useammankin kerran päästi irti kesken vetämisen ja rupesi maiskuttelemaan suutaan. Täytyy varmaan pitää vähän taukoa tuossa repimisessä, kunnes saadaan kaikki vanhat leegot karistettua kyydistä... Sisällä on edetty hieman paikallaoloharjoituksissa, pikku K kykenee makaamaan paikallaan jo useamman sekunnin ajan ;)

Ketku on nykyään sitä mieltä, että koko Pirkanmaa on sen reviiriä eikä vieraiden koirien tarvi hiimailla sen lähettyvillä. Jos lenkillä tulee vastaantulija yllättäen jostakin puskasta, enkä ehdi ottaa penneliltä kontaktia, alkaa satavarmasti melkoinen rähäkkä. Olen ottanut tiukan linjan ja vaiennan mölinän tavalla tai toisella ihanhetijustjavälittömästi, jonka jälkeen tulee hirveet kehut ja makkaraa nenän eteen ohituksen ajaksi. Toistaiseksi on hiljentynyt hyvin eikä ota yhtään nokkiinsa ojentamisesta. Eikä tilanne ole onneksi jäänyt yhtään päälle vaan kierrokset laskevat välittömästi hiljenemisen jälkeen. Tilanteen salliessa on otettu heti perään useampikin ohitusharjoitus saman koiran kanssa. Jos ehdin huomata vastaantulijat ja ottaa pennelin makupalan kanssa hallintaan, ei ohituksissa ole mitään ongelmia vaan Ketku ottaa tosi hyvin kontaktia ja kulkee nätisti mukana ruuasta haltioituneena. Enää toisille koirille ärjyminen ei mielestäni ole ainakaan pääsääntöisesti epävarmuutta vaan mukana on jo melkoista kukkoilua (niin, en minäkään aluksi uskonut että sitä voi olla vielä tuommosella kakaralla...). Hansun kanssa tuumattiinkin, että tuosta taitaa loppujen lopuksi tulla melkoinen mulkvisti. No, alkaapahan tulla jotakin haastetta elämään ;D