Eilen alkoi agility-treeneissä maneesikausi, joka tarkoittaa likaisia koiria ja sen myötä mukavaa pesupuuhaa perjantai-iltojen ratoksi. No, mitäpä muuta sitä tämmönen maailman nuorin mummo haluaisikaan tehdä perjantai-iltaisin.Tosin eilen maa oli mukavasti jäässä, joten kuiviin karvoihin maneesin pohjamateriaali ei tarttunut juuri ollenkaan ja ainakin sain uskoteltua itselleni, että koirat eivät ole lainkaan likaisia.

Treenattiin irtoamista muutaman esteen sisältävän suoran ja namialustan avulla niin että ohjaaja ei liikkunut koiran lähtöpaikasta lainkaan. Yllättävän hyvin sujui Källiltä, ei kertaakaan edes vilkuillut taakse! Lisäksi harjoiteltiin "kiinni ottamista" ennen hyppyä (sen jälkeen kun oli hetsattu koirat juoksemaan pitkää suoraa...) ja tämän jälkeen 180 asteen käännöstä hypyltä. Ensimmäiset käännökset menivät hieman pitkiksi, mutta pari viimeistä jo tosi hienosti siivekettä hipoen. Hyvä Källi!

Myös Ketku oli mukana hallilla. Leikittiin muiden suorittaessa esteitä ja kertailtiin sivulletuloja, maahanmenoa jne. häiriön alla. Pentu otti tosi hyvin kontaktia ja vaikka oli lähes koko ajan vapaana, ei edes yrittänyt lähteä moikkaamaan muita :) Eikä ainakaan näin eka kerralla lumoutunut hevosenpaskan houkuttelevan kutsun edessä, jippii!! Otettiin myös keinua pari kertaa ongelmitta. Kaisan Max-bortsun kanssa pihalla (vapaana) moikatessa pentu meinasi taas lipsahtaa "hyökkäys on paras puolustus"-moodille, mutta hyvin pian tajusi, että leikkiminen onkin kivempaa.

Jermu sai perjantaina siedätyshoitoa Kekkulin suhteen. Pojat olivat mulla töissä mukana ja välillä Jermu-Kalle joutui olemaan samassa häkissä Ketkun kanssa. Ei ihme kyllä alkanut pärräämään kertaakaan, mutta näytti kyllä reppana aika maansa myyneeltä..

Ketku on alkanut jo aika lailla omimaan kaikkia tavaroita ja leluja snautsereilta, mihin olen välillä joutunut puuttumaankin. Lisäksi yrittää silloin tällöin häntä pystyssä hitaasti liikkuen liiskata Källi-raukan seinää vasten. Ja huljaakin huljempi nautseri ei tietysti laita yhtään vastaan... Välillä partanaamat antavat kyllä jo ihan kunnolla köniin tuolle isottelija-pygmille, mistä pentu tietysti vaan innostuu ja saa hirveet hepulit ja vetää sata lasissa ympäri kämppää.. Ehkä nuo snautserit eivät vaan vielä ota tosissaan Ketkun isottelu-yrityksiä, mutta minun silmään näyttäisi kyllä siltä että kannattaisi pikkuhiljaa alkaa laittamaan kaveria järjestykseen ennen kuin peli on menetetty (kuulostaapa pahaenteiseltä ;))