Meidän talossa taitaa tuo saunan käyttöaste olla keskimääräistä korkeammalla tasolla. Ihmiset luonnollisesti hikoilevat tuolla pienessä kopissa päivittäin, mutta sen lisäksi Källi ja Ketku ovat mukana löylyissä lähes joka ilta . Mikäli karvaotukset yritetään jättää julmasti kylppärin puolelle, rentoutumishetken takuuvarmana pilaajana toimivat saunan oven alta näkyvät tassuparit ja oven alta saunantuoksua nuuskuttelevat kuonot. Viimeistään oven avaamisen yhteydessä luodut syyttävät katseet murentavat aina ajatuksen koiravapaasta saunaillasta. Eihän niitä nyt millään raski jättää ulkopuolelle... Oven auetessa Källi ja Ketku hyppäävät heti ylimmille lauteille ja tököttävät siellä erittäin kärsivä ilme naamallaan siihen asti kunnes ne - jälleen julmasti - pakotetaan poistumaan saunasta ennen lämpöhalvausvaihetta. Omituista porukkaa. Päivällä taas sauna on Gizmon valtakuntaa ja lauteilla saunatyynyn  vieressä saakin makoisimmat päiväunet :) Jermu ja Nysänder eivät onneksi älyä yhtään saunomisen päälle, muutenhan meidän pitäisi jo harkita toisen saunan rakentamista. 

 

 

 

Parin viime viikon aikana treenaaminen on ollut hyvin vähissä. Jotakin tekemistä lenkkeilyn lisäksi kaipaa näköjään myös nautseriskoira, koska Källi on treenitauon aikana kehittänyt kodin-pikku-apulainen-kykynsä lähes huippuunsa. Kaikki lattialle tipahtaneet (tai kissan tiputtamat) tavarat palautuvat käteen alta aikayksikön, pyydettiinpä sitä tai ei. Lisäksi Kältsä toimii mainiona lähettinä eri kerrosten välillä: kaikki pikkutavarat kulkevat minulta Oskulle ja toisinpäin ilman jatkuvaa portaissa ravaamista. Ja voi miten tärkeä ilme voikaan olla pikkumustan naamalla sen suorittaessa Suurta Tehtäväänsä <3

Jermu on päättänyt alkaa ihan tosissaan eläkeläiseksi ja pitää jo ihan itsestäänselvyytenä autoonnostopalvelua. Eihän nyt 11-vuotiaana jaksa enää sillä tavalla tempoa! Tältä jokapäiväiseltä voimattomuus-esitykseltä tosin vei hieman pohjaa se, että raihnainen vanhus oli kyllä hypännyt ketterästi keittiön pöydälle (nii-in, keittiön pöydälle!!) oravavahtiin ollessaan viime viikolla hoidossa Oskun vanhempien luona. Onpas meillä ihanasti käyttäytyviä koiria... Edelleen suurkiitos kärsivällisille appivanhemmille, jotka eivät vieläkään (käsittämätöntä mutta totta) ole kieltäytyneet tuon hunnilauman hoidosta :)

No, käytiin me sentään sunnuntaina agility-treeneissä. Tein molempien, Källin ja Ketkun, kanssa pientä radanpätkää, jossa oli paljon takaakiertoja, tiukkoja takaaleikkauksia ja valsseja. Lisäksi otettiin ihan yksittäisinä esteinä keppejä ja keinua. Källillä oli joku ihmeellinen turbo-vaihde päällä ja se kulki huomattavasti normaalia liukkaammin ja oli silti hyvin ohjattavissa. Takaakiertoja piti hieman hinkata sen kanssa, muut kohdat sujuivat hyvin! Ja tulipahan nyt nähtyä, että kyllä se ne kepitkin osaa mennä ihan vauhdilla jos vain haluaa. Se teki pujottelun valehtelematta 2-3 sekuntia normaalivauhtiaan nopeammin ja haki aloituksen hienosti vaikeistakin kulmista.

Ketkun kanssa valssaukset ja takaakierrot sujuivat tosi hienosti, mutta putkelle tehdyssä, tosi tiukassa takaaleikkauksessa se ei meinannut millään upota putkeen tai jos upposikin, kääntyi ympäri heti sisäänmenon jälkeen. No, tätä sitten harjoiteltiin ensin helpottamalla kulmaa ja lopuksi saatiin myös alkuperäinen leikkaus onnistumaan hienosti :) Keinu sujui hyvin ja ilman jarrutteluja. Kepeillä Keppulin viimekertainen ahaa-elämys näytti jatkuvan ja nyt se pujotteli jo lähes itsenäisesti alusta loppuun saakka. Tekniikka on hyvä ja pää pysyy alhaalla, jippii!!!

Tänään oltiin myös tottistelemassa Mirellan kanssa. Meillähän on kesäkausi ollut ihan totaalista tottistaukoa ja edellisestä tottis-treenistä onkin niin paljon aikaa etten löytänyt edes ketjupantaa ja sopivaa liinaa mukaan kentälle :-O. Källi seuraili ja harjoitteli liikkeestä istumisia. Lopuksi otettiin myös eteenmeno. Seuraamisessa yritti aluksi edistää, mutta parin huomautuksen jälkeen ihan jees. Istumiset hyvin (!!), samoin eteenmeno. Tosin eteenmenoa edeltävä seuraamispätkä on kyllä ihan karmeaa ennakointia...

Ketkun kanssa seurailtiin ja otettiin nopeita maahanmenoja ja istumisia sekä eteenistumista. Kepu oli ihan tolkuttoman tohkeissaan noin puolen vuoden tottistauon jälkeen ja ensimmäiset seuraamispätkät olivatkin melkoista hillumista ja estämistä. Rauhoittui kuitenkin aika pian ja lopuksi saatiin jo oikein mukavia seuraamispätkiä, samoin vasemmalle käännöksiä. Maahanmenot loistavia, tosin myös silloin kun sanoin "istu"... Tarjosi siis maahanmenoa aina riippumatta siitä mitä siltä pyydettiin. No, käsiavun kanssa saatiin myös istu-käsky palautettua pikkumiehen mieleen. Eteenistumiset olivat tosi hyviä ja tiiviitä.

Myös Jermu sai tehdä terapiatottista. Toisinsanoen seuraamista (poikittaen noin puolen metrin etäisyydellä), kauko-ohjausta (eteni ehkä vain noin metrin verran 6:n asennonmuutoksen aikana...) ja luoksetuloa (koikkelehti maisemia katsellen istumaan noin puolen metrin päähän eteeni). Mutta makkara maistui ja pappa tunsi olevansa Very Important Person :)