Ketkun kun pitää maistella kaikkea niin kyllähän sinne suuhun eksyi eilen myös kärpässieni. Ja niinpä päästiin syömään aamupala kahteen kertaan. Ensin eka annos mahan täytteeksi, jotta kaikki sienen palaset tulivat helpommin suolalla pihalle ja sen jälkeen uusi satsi, joka sai jäädä mahaan asti. Kylläpä oli pikkukoiran ilme nyrpeä kun sai kitaansa suolapallon.

Illalla oltiin hakutreeneissä. Källille otettiin kokeen jälkeen palauttava ja nostattava treeni: ensin koira näki kun ukot liikkuivat sivulinjoilla ja lopuksi neljä valmista ukkoa, joilta kaikilta tuli palkka. Ja eipä tuo Källiäinen paljon nostatusta tarvinnut - oli paremminkin ihan ärrimurrina sunnuntaisten palkattomien ukkojen jäljiltä ja juoksi pitkin metsää kuin viitapiru. Ilmaisut olivat myös parempia ja äänessä oli vaativampi sävy kuin pitkään aikaan.

Kekkuli pääsi tekemään ensimmäistä tuulitreeniään. Mira oli hyvin piilossa pienten kuusien keskellä ja Ketkun kanssa tultiin hihnassa vastatuuleen siksakkia tehden. Pikkukoira ei tietysti vielä tiennyt mitä ollaan tekemässä ja innostus olikin valtava kun se eka piilolla lähes törmäsi maalimieheen, jolta löytyi purkillinen nakkeja. Toisella piilolla oli jo aavistus siitä että metsästä saattaisi jotakin löytyä ja nyt alkoi kropan kiemurtelu muutamaa metriä ennen piiloa hajun leijaillessa nenukkiin. Penneli meinasi irrota nahoistaan, sen verran mukavalta koko touhu tuntui. Eipä ole ainakaan vielä minkäänlaista oiretta pidättyväisyydestä ;)