Eilen oltiin Rovaniemellä jälleen hyppärillä Ketkun kanssa. Rata oli mukavan virtaava ja ainoa ongelma oli se, että en kertakaikkiaan meinannut ehtiä niihin asemiin missä milloinkin olin suunnitellut olevani. Ketku siis paineli hippulat vinkuen ja minä yritin jossakin välissä ehtiä kertomaan mihin mennään.. Ehdinkin juuri ja juuri, eikä virheitä tullut kuin yhden pudonneen riman verran eli vitonen. Aika oli luokan nopein, -16,10 :) Kiva kun Ketkun kanssa ei tarvi miettiä ehditäänkö ihanneaikoihin vai ei. Vitosella sijoituttiin kolmansiksi.

Viikolla tein Ketkulle pari lyhyttä jälkeä (kesän ensimmäiset), makkaraa noin joka viidennellä askeleella. Toisella jäljellä yksi suora kulma, ekalla vain kaarroksia. Ketku muisti heti mistä oli kyse ja työskenteli hyvin. Molempien jälkien lopussa oli keppi, jonka kanssa leikittiin jäljen päätteeksi. Tosin mielenkiinto keppiä kohtaan oli varsin heikko - Ketku olisi vain halunnut jatkaa jäljestämistä... Eli ilmaisutreenit täytyy nyt ottaa päivittäiseen ohjelmaan. Tänään Osku olikin lenkillä treenannut keppien nostamista ja Ketku oli jo näyttänyt saavan ideasta kiinni. Hyvähyvä.

Viestitreeniä tehtiin yhtenä päivänä vahvistaen C-A pätkää niin että minä kävin näyttäytymässä noin puolessavälissä juoksumatkaa ja Ketku pääsi sitten hetken päästä minun perään. Nyt juoksi kaikki pätkät hienosti.

Nouto ei ole Ketkun lempipuuhaa ja esineruudussa motivaatio on vähän hakusessa. Hakee kyllä ja tietää mistä on kyse, mutta tekemisen meininki puuttuu. Täytyy koittaa rakentaa esinemotivaatiota paremmaksi.

Källin kanssa on palauteltu mieleen taas pitkästä aikaa tunnaria. Ensin yritti taas tuttuun tapaan poimia suuhunsa kaikki kapulat yhtä aikaa, mutta kun sain keppien ympärille ripotelluilla makkaran paloilla siirrettyä sen nenänkäyttömoodiin, alkoi homma sujua hienosti!

Källi ja Jermu ovat molemmat saaneet kesätukan ja näyttävät taas pitkästä aikaa ihan snautsereilta. Jokkait se oli aikakin...