Eilen Ketkulla oli oikea aktiivipäivä. Aamulla Osku teki pikkueläimelle makkarajäljen nurmikolle. Pituutta oli noin 10 metriä. Tämä oli Ketkun elämän neljäs jälki ja penneli oli jo täysin selvillä tekemisistään. Jäljesti pilkun tarkasti jokaisen askeleen ja hieman sitä piti jo jarrutellakin: kovempaa olis ollu mukavampi mennä. Melkoiset äänitehosteet on kyllä mukana tuossa jäljestystouhussa - nuuskutus kuuluu monen metrin päähän :) Myös toissapäivänä tehty jälki oli mennyt lähes yhtä hyvin, tosin kerran oli yrittänyt kääntyä takaisin päin nappaamaan lihapullaa edelliseltä askeleelta. Meillä menee työnjako nyt niin, että minä käyn haku- ja agilitytreeneissä, jatkossa viestiä reenataan luonnollisesti yhdessä ja Osku saa keskittyä tuohon jäljen ajamiseen.
Illalla oli sitten vuorossa hakutreenit. Källillä treenattiin umpipiiloja. Radalla oli vain yksi tyhjä pisto, kaks ihan kunnollista umpparia ja yksi kuopassa oleva peitetty maalimies. Källi yritti tehdä samaa kuin kokeessa eli teki ainakin neljä (!!!) ihan säälittävää 20 metriin ulottuvaa tai ihan suoraan taaksepäin lähtevää kaarrosta ja sitten tuli kirkkain silmin kysymään, että "joko kelpas". No ei kelvannut. Kummallisen hyvin lähti aina vaan uudestaan ja uudestaan samalle pistolle kun en räpellyspistoja hyväksynyt ja lopultahan sieltä aina löytyi kunnollisen, syvän piston jälkeen maalimies makkaroineen palkaksi. Umpparien ilmaisu sujui mukavasti. Ekalla haukkui hyvin, tosin oli hieman yrittänyt tunkea piiloon sisälle Jossun kaveriksi.. Peitetyn maalimiehen päälle ei ollut hypännyt (jippii!), mutta oli kyllä kerran tassulla kysellyt makkaroiden perään, josta Tuula oli hieman ärähtänyt (hyvä!) ja Källi oli heti lopettanut tunkeilunsa. Viimeisellä roskiksella haukku hieman pätki kun Mira oli ohjeiden mukaisesti kehunut aluksi pari kertaa ja Källi oli sen jälkeen jäänyt aina odottelemaan vastausta huuteluilleen.. Kaiken kaikkiaan siis työskentely oli huonoa, mutta sain kerrankin puututtua virheisiin ja lopputulos oli hyvä. Lisäksi tämän päivän treenien pääasiaa eli umppari-ilmaisuja saatiin hyvin vahvistettua. Hyvä treeni siis.
Ketkulle otettiin taas kaksi ukkoa tuuliharjoituksina. Ekan ukon haistoi nyt noin 10 metriä ennen piiloa ja kun päästin irti hihnasta, vipelsi suoraan piilolle ja oli maailman onnellisin pikkukoira. Toisella ukolla tiesi jo selvästi mitä ollaan tekemässä ja sai hajun ainakin 20 metrin päästä nousten takajaloilleen nuuskimaan ilmaa ;) Tuosta koirasta huomaa kyllä hieman hitaampikin ohjaaja milloin haju saavuttaa nenukin.. Ja taas hirveetä laukkaa suoraan piilolle ja mahtavat lihapullabileet pystyyn. Hieno alku! Treenien lopuksi leikittiin vielä autojen vieressä toisten koirien haukkuessa autoissa. Hienosti Ketku taas taisteli minun kanssa, mutta muiden kanssa ei vielä oikein innostunut riehumaan. No ei sitä vielä noin pienenä tarvi kaikkea osatakaan, nih.
Snautsereiden lempijuttu metsälenkeillä on isojen kivien bongaaminen ja niiden päälle hyppiminen. Osaavat siis "kivi"-käskyllä valita lähistöltä jonkun ison kiven, jonka päälle pääsee hyppäämään ja yrittävät usein makupalan toivossa tarjoilla kiville hyppelyä ilman pyytämistäkin. Ketkukin on pikkuhiljaa päässyt jyvälle tästä ruoanhankintakeinosta ja hyppii (tai lähinnä kiipeilee) jo sujuvasti isojen perässä.
Källi jatkaa edelleen epätoivoista yritystään olla vakavasti otettava rottakoira. Joka lenkin jälkeen on naama sammaleessa ja kirsu savessa, mutta saalista ei vaan tähän päivään mennessä ole tullut. Mutta sinnikkyydestä voisi antaa kyllä kunniamaininnan! Ehkäpä kova työ tuottaa vielä joskus tällä vuosikymmenellä tulostakin..
Kommentit