Gizmolle tuli viime viikolla mittariin jo 13 vuotta. Onnea Ihmo!! Kylläpä se aika menee nopeasti. Musta Mörökölli viettää nykyisin suurimman osan eläkepäivistään uunin pankolla tarkkaillen maailman menoa, mutta tahtoo vielä iltaisin syliin kehruuttelemaan ja yrittää pitää Nysän kurissa ja nuhteessa (se tosin ei onnistu kovin hyvin). Laitan vanhan herran vuosipäivä-kuvan näytille kunhan saan kameran akun ladattua (eli seuraavassa elämässä).

Nythän ne lumet lopultakin sulivat. Pari sadepäivää ja se oli siinä. Källille ja Ketkulle tehtiin kevään ekat jäljet. Molemmille tosi helppo mieleenpalauttamisharjoitus. Tosin Källin suorituksen sössi törppö ohjaaja. Se janan alkamiskohta kun kannattais merkitä niin jäljen ajaminen saattais sujua hieman helpommin... Eli Källin jäljellä oli pituutta ehkä 200 metriä ja jälki vanheni noin tunnin verran. Mutta koska en muistanutkaan enää aloituskohtaa, löysimme (tai siis Källi löysi) jäljen vasta toisen kepin jälkeen. Noh, loppu sujuikin yllättävän hyvin ja kepit nousivat, tosin viimeiselle jouduin hieman jarruttelemaan. Ketku nuuskutteli parinkymmenen metrin makkarajäljen ja teki tarkkaa työtä. Vauhtia on edelleen vähän liikaa, mutta koiranpentua ei voi enää sekoittaa höyryveturiin kuten viime syksynä :)

Tottista on otettu molempien kanssa. Källin kanssa vanhoja juttuja ja nyt sulan maan aikana ekaa kertaa myös A:estettä (siis pk). Hyvin kiipesi, ei mitään epäröintejä. Nyt seuraaminenkin alkaa taas olla aika jees, edistäminen on saatu näköjään kuriin. Kepuli on ottanut harjoittelurepertuaariinsa eteenmenon. Tällä hetkellä viedään vielä pallo yhdessä, mutta matkaa on jo ollut useampi kymmenen metriä ja hyvin on lähtenyt joka kerralla. Maahanmenoa on alettu yhdistämään seuraamiseen eikä K ole ihme kyllä yhtään ihmetellyt asiaa. Perusasentoon pitäisi alkaa kiinnittää huomiota, ollaan otettu tosi paljon seuraamisia "lennosta" ja sivulletulo on päässyt jäämään unholaan.

Jippii, agilitykausi on alkanut. Pari kertaa on ehditty jo kentälle pelleilemään. Källi on tehnyt hupailutreeniä eli mahdollisimman lujaa ja mahdollisimman kivaa. Ja välillä vähän rauhoittumista kontakteille. Juokseehan se pikkumusta. Ja haukkuu. Koko ajan. Ketkun kanssa eka kerta oli...öh...hieman kaaosmaista. Olin jo unohtanut miten nopea se on ja miten hidas itse olen (vaikka ehdin kyllä siinä lomassa sählätä kaikkea epäolennaista..). Toiseen kertaan olin jo ehtinyt asennoitua paremmin ja kaikki sujui jo ihan mukavasti. Otettiin kolmen hypyn ja putken sarjaa ja lisäksi yksittäisiä esteitä. A:ta lukuunottamatta kaikki esteet alkavat olla jo tuttuja ja missään ei ole vielä ehtinyt ilmaantua mitään erityistä ongelmaa. Tosin ihan alussahan tässä vielä ollaan. Pikkumies tuntuu käyvän jo aika kuumana katsoessaan muiden suorituksia ja meinaa murtautua ulos autosta. Kentällä kuitenkin pystyy odotteluhulluuteen verrattuna hillitsemään hermonsa ihan loistavasti, toivottavasti myös jatkossa..

Jermu on edelleen vain nauttinut hieronnasta ja liikkuukin jo huomattavasti paremmin :)