Pari pimeää kuvaa lopultakin + muuta jorinaa

Noin 200 metriä meidän takapihalta alkaa järvi, jonka jäällä järjestetään vuosittain porokisat. Viikonloppu oli merkitty isoin kirjaimin kalenteriin, jotta muistan pitää partiaiset visusti lukkojen takana tai vähintään hihnan nokassa koko viikonlopun ajan... Kauhukuvissani kaksi mustaa partanaamaa juoksee hullunkiilto silmissä vuosia treenattujen ja kallisarvoisten ajoporojen perässä pitkin järven jäätä... Nooh, kauhukuvat eivät onnekisi toteutuneet, mutta kylläpä snakujen nenä kävi kovasti koko viikonlopun ajan, vaikka lenkille lähdettiinkin aina ihan eri suuntaan. Ketkun kanssa taas käytiin vierailemassa kisapaikalla (vierailu liittyi projektiin "meidänkin perheeseen yksi porovarma koira"), mutta pikku K oli aivan käsittämättömän välinpitämätön kantturoita kohtaan ja naposteli vain kovalla kiireellä maasta namipaloja (=poron kakkaa..), joita riittikin loputtomiin. Ihanaa, pennusta ei (ehkä) tule kolmatta porohullua meidän perheeseen! Mutta pitäisköhän paimentimen olla kiinnostunut potentiaalisista paimennettavista...?? hmmm. No eeei, kyllähän nyt fiksu koira älyää, että porot eivät ole mitenkään järkevä paimennuskohde ;)

Ketkun kanssa otettiin viikonloppuna pitkästä aikaa viestitreeni. Matkaa oli nyt jo reilusti aiempaa enemmän, yli 200 m, mutta koiralla oli koko ajan näköyhteys (oltiin jäällä). Källi pääsi välillä kirittämään pentua, mutta yhdellä matkalla päästettiin ne liian lähekkäin juoksemaan, jolloin Källi kurmautti oikein kunnolla ohitusta yrittävää Ketkua. Olin jo ihan varma, ettei Ketku halua lähteä enää juoksemaan, mutta höpö höpö, ihan samalla tavalla ja kovalla vauhdilla lähti seuraavallekin pätkälle. Hienoa :)

Maanantaina oltiin taas hallilla, jossa otin Källin kanssa keppien aloitusta ja putki-keppi yhdistelmää sekä keinua. Mitään kovin vauhdikasta betonipohjaisessa + kylmässä hallissa ei voi tehdä, ja talvi onkin näillä leveysasteilla aikalailla taukoa agilityn suhteen.

Ketkun kanssa jatkettiin tottiksen osalta eteenistumista kosketusalustan avulla (paperinpala kiinni liivissä). Tätä on treenattu myös kotona lähes päivittäin. Tämä tuntuu olevan Ketkulle toimiva systeemi ja se hakee nyt muutaman treenin jälkeen jo hienosti oikeaa paikkaa eikä jumitu kiinni minun käsiin. Palkka tulee kyllä käsistä, mutta ne ovat nyt toistaiseksi vielä selän takana tänne-käskyn aikana ja palkkaan vuorotellen molemmista käsistä. Lisäksi otettiin muutaman askeleen seuraamista ja vasemmalle käännöksiä. Käytti näppärästi takapäätä käännöksissä ja seuraamiseenkin olen nyt aika tyytyväinen. Ekalla askeleelle nojaa hieman paikkaa hakiessaan, mutta parin askeleen jälkeen seisoo jo hienosti "omilla jaloillaan" niinkuin arvelinkin käyvän kunhan päästään ottamaan vähän pidemmästikin kuin liikkeellelähtöä. Pikkumies treenasi lisäksi agilityn osalta puomin alastuloa ja putkea. Hakeutuu putkeen jo kivasti (+vauhdilla!) ja kontaktilla seisominen etujalat maassa sujuu ihan rutiinilla. Asioiden opettaminen ruualla toimii ihan hyvin, mutta kyllä tuolle paimentimelle pallo (tai lelu ylipäänsä) tuntuu olevan se must-juttu, joka saa silmät pyörimään päässä. En ole siis ainakaan toistaiseksi onnistunut pilaamaan Ketkun leikki-intoa. Hyvä minä, enpä olisi uskonut ;)

Alla muutama tumma kuva pimeältä päivältä. Etenkin nakustereista on ihan toivotonta yrittää saada kuviin näkymään muuta kuin pelkkiä mustia möykkyjä..