Lenkeillä on otettu kaikkien otusten riemuksi esineruutua ja pudotettua esinettä vähän väliä. Källi on saanut näyttää taitojaan pari kertaa myös "tositilanteessa" kun olen onnistunut vahingossa tiputtamaan hanskani matkan varrelle. Hienosti ja epäröimättä on lähtenyt hakemaan pudotettua esinettä ilman valmistelevaa osuuttakin (eli seuraamispätkää, jonka aikana esine tiputetaan) ja aina olen saanut hanskani takaisin. Kätevää, eikö totta? Hyvä Kältsä :) Myös Jermu on saanut vuorollaan hakea kadotettua hanskaa ja kylläpä on eläkeläinen ollut harvinaisen riemastunut Hänen Yrmeydelleen osoitetuista tehtävistä - alkaa vissiin pää pehmetä vanhetessa.. Ketku taas on tehnyt samassa yhteydessä esineruututreeniä hyvin kapealla kaistaleella. Lähtee tosi hyvin hakemaan esinettä ja käyttää nenää hienosti, mutta nyt parilla viime kerralla esineen tuominen käteen asti on tökkinyt pahemman kerran. Tiputtaa poikkeuksetta viimeistään noin metriä ennen minua, vaikka esim. noutokapulan osaa kyllä tuoda hienosti käteen asti. Pitää siis treenailla nyt tuota perille asti tuontia ihan erikseen ettei tarvi alkaa hienon etsimisen jälkeen jankkaamaan turhaan luovutuksen kanssa.

Tottisteluissa Ketkun kanssa hiotaan ja viilataan edelleen perusasentoja eri kulmista sekä liikkelle lähtöä seuraamisessa. Seuraaminen on mielestäni tärkein tukipilari ja perusta koko tottikselle, joten haluan nyt tehdä tämän vaiheen kerrankin oikein huolella ja syvällä hartaudella.