Nonni, nyt alkaa pikkumiehellä jo nouto sujua. Hammasharjan nouto nimittäin ;) Edelleen siis ollaan hammasharjalinjalla (ettei painava kapula tipahda opetusvaiheessa varpaille ja koko homma mene plörinäksi..). Viime viikolla keskityttiin luovutusvaiheeseen ja eteenistumisen alkaessa sujua, oli suht helppoa saada huijattua Keppuli istumaan eteen myös noutoesine suussa. Nyt harvoin enää sylkäisee esinettä pois makkaran toivossa vaan malttaa ensin istua nätisti. Nyt sitten vain pidentämään suussapitämisaikaa. Myös seuraamista on otettu nyt vähän pidempiä pätkiä (lelupalkalla) ja myös muutamia vasemmalle käännöksiä on mahtunut mukaan. Se on edelleen hyvä. Ainakin minun mielestä ;) Nyt alkais olla jo pikkuhiljaa aika päättää tuleeko Keppulista haukkuva hakukoira vai alanko opettamaan sitä rullalle. Joka toinen päivä olen toista mieltä enkä pääse puusta pitkälle. Enttententten-linjalle täytynee kohta ryhtyä.

Jermulla viiraa päässä. Se on alkanut ihan hullun lailla haastamaan paimenninta leikkiin sen sijaan että yrmyilisi ja inhoaisi kaikkea ja kaikkia. Lenkillä se on koko ajan pyrstö pystyssä örisemässä Ketkulle ja painiksihan se usein menee. TODELLA kummallista. Siis todella. Tätä menoa se erotetaan Uppiniskaiset Vanhukset ry:n puheenjohtajan toimesta. Ja kaiken kummallisuuden lisäksi Ketku näyttää kunnioittavan Jermua ihan erilailla kuin muita koiria. Källiä se pitää välillä ihan pilkkanaan, mutta Jermulle se ei uskalla sanoa oikeastaan ollenkaan vastaan. Yleensä kukaan ei ota Jermua vakavasti. Siis ei kukaan. No, hyvä näin - rauha maassa meidän laumassa. Ainakin toistaiseksi.

Nyt alkaa jo vähän jänskättämään miten me saadaan jäiden sulettua enää ikinä koskaan milloinkaan väsytettyä noita otuksia. Tällä hetkellä meidän lenkkeily on sitä, että me laahustetaan tasaisen varmasti eteenpäin ja koirat juoksevat järven jäällä koko ajan eestaas ja takaisin sata lasissa "avoimenpaikanhulluudesta" nauttien. Kesäaikaan taas partaelläimiä ei voi viedä metsään juoksemaan (Kuusamon porotiheys on n. miljoona kantturaa/hehtaari) vaan niiden kanssa täytyy pysytellä taajamassa, jossa taas luonnollisesti ei voi ihan koko lenkkiä yleensä tehdä vapaana. No, mutta onneksi täällä on melkeen aina talvi. Ja nyt on hankikanto, jiihaa!!

Alla muutama kuva viime viikon lenkiltä, jossa Kepuli sai nauttia Helmi-bc:n juoksuseurasta. Pimeitä ja epätarkkoja taas, tuolloin oli tosi ankea ja harmaa päivä... seliseli...