Källi on saanut vetää lonkkaa nyt kokeen jälkeen maanantaista hakutreeniä lukuunottamatta. Ens viikolla aloitetaan taas temppuilu. Ens kauden tavoitteena on saada jatkoa etsintäkokeen koekäynteihin. Huomasin muuten Koiranettiä selaillessa, että ennen Källin sunnuntaista koekäyntiä ei etsintäkokeessa ole kisannut kuin yksi snautseri ja sekin jo vuosia sitten. Miksiköhän ei, luulisi että monelle snakulle juuri etsintäkokeen nopeassa tempossa vaihtuvat ja lyhyehköt suoritukset olsivat ihan omiaan.

Ketkun kans on päivittäin piiperretty jotakin pientä. Sisällä on harjoiteltu istumista ja maahanmenoa, kontaktiharjoituksia on myös tehty vähän joka välissä ja tilanteessa. Hyvin ottaa jo oma-aloitteisesti kontaktia. Onpa vähän muka seurailtukin (siis hökelletty vasemman jalan vieressä nenä kiinni lihapullassa). Ulkona ollaan sitten pelkästään leikitty. Kahden pallon leikki tuntuu kovin vaikealta - kun molemmat ei mahdu yhtä aikaa suuhun vaikka miten yrittäisi ja herneet eivät vielä ihan aina löydä toisiaan niin että pikkukoira älyäis tiputtaa toisen suusta ennen kuin lähtee toisen perään. Ihmeellinen on maailma.

Tampesteria ja ison marketin pihaa, ostoskärryjä ja kolahtelevia, itsekseen aukeavia ovia on käyty ihmettelemässä. Tai siis mä oon ihmetelly, että miksei pikkukoiraa ihmetytä. Ketkua taas on ihmetyttänyt eniten se, miksei kaikkia ihmisiä pääse moikkaamaan. Se ottaa aina jonkun viattoman uhrin targetikseen ja rupeaa pehmittämään ohikulkijaa nätillä ilmeellä ja hurjalla hännän viuhtomisella. Mutta mamma pilaa tietysti aina kaikki lähestymisyritykset. Höh.

Pikkupöljillä (=Nysä ja Kekkuli) painilihakset kehittyvät huimaa vauhtia - ovat edelleen koko ajan toistensa kimpussa. Ketku on jo saanut etumatkaa melkein neljän kilon verran, mutta silti jostakin käsittämättömästä syystä painiminen on Nysän mielestä vieläkin ihan huippuhauskaa..

Ai niin ja meinas unohtua: meille ei sitten kannata lainata mitään johdollista sähkövempainta - tuhokaksikko eli Pikkupöljät Oy hoitelee kaikenmaailman johdonpätkät kädenkäänteessä ihan uudennäköisiksi. Nysä on kunnostautunut tässä jo aiemmin mm. kolmen laturin johdon, hiiren johdon ja yhden kameran piuhan verran (ei kai kissat yleensä tee tuommosta vai onko mulla aukko kissasivistyksessä?), nyt viimeksi kattiaisen maistelussa oli veljeltäni lainatun ulkoisen kovalevyn (tai jotakin sinne päin) johdot ja toinen pöljistä taas teroitteli naskaleitaan rikkaimurin johtoon. Noh, kyllähän meillä olikin liian siistiä.