Eilen kotiuduttiin leireilyreissulta. Täältä on joka paikkaan pitkä matka, joten aussie- ja snakuleirien jäljiltä mittariin kertyi yli 2000 ajokilometriä. Oho.

Aussieleirillä treenailtiin kolme päivää agiliitoa Savikon Sepon ja Lehtisen Sinin opissa. Treenit olivat tehokkaita ja hyviä: Kepulin kanssa keskityttiin lähinnä vartalo-ohjaukseen tässä-tässä- jankutuksen sijaan ja hyvinhän se kroppaankin reagoi kunhan tajusin vain pitää lärvini kiinni. Ja kuten voitte kuvitella, mulle se on ajoittain aavistuksen verran vaikeaa.. ;) Källin kanssa treenasin vain yhden treenin verran päivässä ja eka päivää lukuunottamatta silloinkin vain keppejä. Leirin tuloksena päätin aloittaa Källin keppitreenin ihan alusta kujakepeillä, joten nyt meille tulee oikein reilusti kisataukoa keppitreenien ajaksi.

Leirillä Ketku keksi olevansa MIES ja aloitti ärsyttävän äijäilyn. Pärrätä piti enemmän tai vähemmän kaikille uroksille, tai vähintäänkin häntä nostettiin uhmakkaasti pystyyn ohitusten ajaksi. Ja näissä tilanteissahan minun kitinät menivät ihan ohi karvaisten korvien :/  Asia työn alla.

Aussieleiriltä jatkettiin snakuleirille, jossa vuorossa olivat pk-treenit Juonolaisen Kaisan tehokkaassa opissa. Sekä Källin että Ketkun hakutreenit sujuivat mukavasti, Ketkukin haukkui muutaman haukun verran jo jokaisella maalimiehellä. Källin haukku kulki hyvin myös umpparilla, jossa se yleensä on pätkinyt jonkin verran. Hienoa :)

Sunnuntaina sitten nuuskuteltiin vuorostaan jälkiä pellolla. Varikset, mokomatkin riettalinnut (mummon vanha nimitys ;)), veivät Kekkulin vaivalla tehdyltä jäljeltä kaikki makkarat ihan viimeistä murua myöten, joten lopulta makkaroiden loppuessa tyydyttiin huomattavasti lyhyempään versioon (noin 50 askelta). Pitkästä jäljestystauosta huolimatta ajoi jäljen hyvin eikä edes rynninyt juuri lainkaan. Källille tehtiin ehkä noin 200-300 askeleen jälki kahdella suoralla kulmalla ja kepeillä. Eka suora meni hieman haahuillen, samoin eka kulma, mutta tämän jälkeen paransi suoritusta ja ajoi loppujäljen tarkasti. Eka keppiä ei syystä tai toisesta nostanut, vaikka selvästi merkkasi sen. Loput kepit nosti hienosti, mutta sylkäisi heti maahan kun kehuin. Kummallista.

Koirille koko viikon kestänyt leireily ja reissussa olo otti selvästi koville, mutta sunnuntaita kohti mentäessä alkoivat jo tottua leirielämään ja piristyivät taas kummasti ennen leirin loppumista. Ohjaaja sen sijaan on aika poikki vielä vuorokausi kotiin palaamisen jälkeenkin.. Mutta olipa mukava viikko :)

Edellisellä viikolla otettiin Ketkulle pari viestitreeniä, joissa tulivat eteen ensimmäiset vastoinkäymiset tämän lajin osalta. Ekalla kerralla minä lähdinkin Oskun sijaan viemään koiraa B-pisteelle, josta hämääntyneenä (?) herra K palasi takaisin aina noin 100 metrin jälkeen eikä suostunut millään lähtemään A-pisteeseen. Vaihdettiin paikkaa ja päitä, jonka jälkeen kaikki sujui taas entiseen malliin ongelmitta. Pienestä se on näköjään kiinni ja tämän vuoksi tarvittaisiinkin kipeästi myös toisten koirien ja ihnisten häiriötä treeneihin. Huhuu, ilmoittautukaapa kaikki Kuusamon viestiharrastajat!! Seuraavan päivänä otettiin sitten treenit uusiksi noin 300 metrin matkalla (+alle 100 metrin jälkiosuus). Se sujui taas ihan hyvin lukuunottamatta aiempaa suurempaa siksak-kuviota (epävarmuutta?) jälkiosuudella.