Eilen oli taas päivä, jolloin olisin antanut snautserit heti välittömästi ensimmäiselle eniten tarjoavalle. Tai siis lähinnä sille, jolle olisi tarvinnut maksaa vähiten, jotta veisi nuo huonosti käyttäytyvät, mutaiset ja juntturoivat kiusankappaleet mukanaan... On ne niin juntteja. NIIN juntteja.

Eilinen siis sisälsi huonosti toimivia vanhan snautseriskoiran kuulolaitteita, mutaisia partaeläimiä ja kuuroille korville kaikuvia käskyjä. En viitsi edes eritellä kaikkia pöljyyksiä millä nuo päättivät ilahduttaa päiväämme. Välillä en voinut kuin tuijottaa epäuskoisena kamalasti käyttäytyviä koiriani.
Kuten sanottu, snautsereiden kanssa ei pääse näkemään tylsää päivää.. Ja valitettava tosiasia on se, että koulutuksen puutteesta voi kai syyttää vain itseään... ;) No, mutta on noilla onneksi myös ne valtavan valloittavat puolensa, jotka aikaansaavat sen, että olen uppoutunut jo huolestuttavan syvälle snautserimaailmaan ja meillä tulee todennäköisesti aina pyörimään jonkinsorttinen risuparta.

Lainaus wikipediasta:

"Juntti on halventava ilmaisu ja tarkoittaa henkilöä, jolta puuttuu sivistystä ja käytöstapoja. Juntilla viitataan usein erityisesti maaseudulla asuviin henkilöihin, jolloin siihen liittyy ajatus maalaisten takapajuisuudesta.

Junttiuteen liitetään usein "huono" käytös sekä puhetapa. Käsite on laajentunut kuvaamaan myös kaupunkilaistuneiden huonoa käytöstä."

Heh, täydellinen kuvaus ;D


Osasi Källi eilen myös olla etevä. Löysi salamannopeasti tarkkuusruudusta kolikon. Teki tosi hyvin töitä ja nyt osasi jo paremmin paikallistaa vähähajuisen esineen.

Ketku teki lauantaina pari tuulitreeniä. Nyt venytin lähetystä jo vähän enemmän ja hyvin kesti sen. Yrittää vaan lähteä helposti jäljelle jos maalimies on ollut hieman laiska eikä ole jaksanut kiertää piiloon tarpeeksi kaukaa takakautta.. Eli siihen kunnolliseen piiloon kiertämiseen täytyy kiinnittää huomiota. Motivaatio on mahtava ja nenä alkaa toimia jo heti metsän puolelle astuttaessa!

Eilen Kekkuli ajoi pitkästä aikaa jäljen, pituutta vain n. 20 metriä. Vauhtia on edelleen vähän liiaksi, pentua pitää jarrutella ihan koko ajan. Pitänee pidentää matkaa jo ihan reilusti, että loppujäljellä (ehkä) menisi jo rauhallisesti.

Tottisrepertuaariin on lisätty myös seisomisen harjoittelu. Makupalalla ohjaten menee tosi hyvin, ei yritäkään tarjota muuta asentoa.

Edelleen pentu on älyttömän helppo ja vaivaton arkielämässä. Liian heleppoa, laiskuus iskee :)