Kamera tulee vasta muuttokuorman mukana joskus hamassa tulevaisuudessa, joten blogi näyttää nyt jonkin aikaa tylsän harmaalta ja sisältää pelkkää jorinaa.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa Koillismaan Koirakerhon tottis-treeneissä. Kerholla on vuokrattuna suht pieni ja lämmittämätön, mutta erittäin siisti ja valoisa halli 10 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Näin alle 10 asteen pakkasella toimi oikein mainiona treenipaikkana eikä siinä kahden koiran kanssa riehuessa tullut kyllä yhtään kylmä.

Ketku leikki kahden pallon leikkiä, vaikka loppujen lopuksi toista palloa ei oikeestaan edes tarvittu, koska tuli aina välittömästi tarjoamaan palloa uutta leikkiä varten. Hienoa! Nyt ei myöskään välittänyt yhtään muista hallissa olevista koirista tai ihmisistä vaan keskittyi tosi hyvin tekemiseen. Mutta keskittymisongelmia onkin oikeestaan ollut vain silloin kun ollaan treenattu ulkona ja ihan lähellä on seisonut pari ihmistä seuraamassa treeniä. Tai sitten vika on katsojissa ja pikku K ei vain mitenkään voi vastusta Miran ja Jossun seuraa... ;)

Uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa ottamaan noutoa muualla kuin kotioloissa. Ketku haki kapulan tosi nätisti ja vauhdikkaasti ja toi kaikilla toistoilla sen hyvin käteen asti. Nyt täytyy alkaa sitten harjoittelemaan pikkuhiljaa oikeaa luovutusasentoa. Muutaman askeleen seuraamispätkät alkavat sujua jo tosi nätisti vaikka Ketkun pää onkin vielä aika levoton.

Källi treenasi jääviä liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä. Maahanmeno on aina ollut hyvä kuten myös tällä kertaa ja seisominenkin on nyt näköjään alkanut mennä kaaliin - pysähtyi jokaisella toistolla napakasti ja oikeaan asentoon. Istuminen sen sijaan on ihan retuperällä ja jouduin antamaan siihen aika paljon vartaloapuja, muuten jäi seisomaan. Lisää siis istumistreeniä! Paikallaoloakin otettiin pitkästä aikaa - ei ongelmia. Ja hyppynoutoa ihan muistin virkistykseksi matalalla hypyllä.

Koirulit ovat ihan tohkeissaan lumesta ja kiitävät järven jäällä ihan holtittomasti. Etenkin pikku K juoksee suurimman osan matkasta umpihangessa, vaikka tarjolla olisi helpompaakin alustaa tassujen alle. Noh, kohta se on semmonen muskelimies, että snautserit ovat tosissaan helisemässä painimatsien yhteydessä..

Natsikuri on tuottanut tulosta ja tavaroiden omiminen on vähentynyt ihan radikaalisti. Mutta perusluonteelleen tuo kakara ei mitään näköjään voi ja aina kun pikkukoira luulee, ettei pahapahapaha ohjaaja ole paikalla, yrittää se kaikin tavoin simputtaa Källiäistä. Mutta onneksi mulla on silmät selässäkin ja paha saa palkkansa ;D