Viikon sisälle on mahtunut niin paljon tapahtumia, etten varmaankaan muista enää läheskään kaikkea, mutta yritän kirjoittaa jotakin..

Torstai-iltana aloin valmistautumaan seuraavan aamun Riikan reissua varten ja kylmä hiki kihahti otsalle huomatessani, että passia ei löytynytkään siitä samasta paikasta, johon se on aina ja ikuisesti ollut säilöttynä matkojen väliajoiksi. Vaikka talo käännettiin ympäri kissojen ja koirienkin avustuksella, ei passia vain löytynyt. Loputtoman pitkän soittokierroksen tuloksena sain selville, että pikapassin saa tähän hätään hommattua enää ainoastaan Helsingistä Pasilan poliisilaitokselta jos vain paikalle ehtii ennen iltakymmentä. Siispä auton nokka kohti kehä ykköstä ja kaasujalka painavaksi niin ehtisin vielä käydä pikaisesti Pasilan asemalla ottamassa passikuvat automaatissa. Kuvista tuli ensiluokkaisen kauheat, mutta eipä niille onneksi ollut käyttöäkään, poliisisedillä kun oli iloisia uutisia - poliisin valtakunnallisessa järjestelmässä oli tietoliikennekatkos eikä passia voitu kirjoittaa enää torstaina. Jippii ja mahtavaa. Hyvä tuuri.
Koska Latvian reissu oli jo maksettu, päätin ottaa riskin ja lähteä reissuun ilman passia, koska sekä kauttakulkumaa Viro että kohdemaa Latvia ovat schengen-maita eikä passintarkastuksia tehdä enää rutiinisti.  Maihinnousujen yhteydessä kyllä hieman jänskätti, mutta en onneksi joutunut pistokokeiden kohteeksi enkä Latvian tai Viron virkamiesten puhutteluun. En kuitenkaan suosittele kyseistä matkustustapaa kenellekään, menee vähän turhan jännäksi..

Riikassa olin nyt jo toisena vuonna peräkkäin agilityseuramme LeVeKin porukassa kv-agilitykisoissa, jotka järjestetään Latvian voittaja-näyttelyn yhteydessä. Tänä vuonna Källi ei näytellyt ollenkaan, mutta radalla pyörittiin neljän startin verran. Molempina päivinä oli yksi virallinen kisa ja yksi epävirallinen joukkuekisa. Lauantain eka radalla Källi oli ihan sikapossu ja huiteli korvattomana miten sattuu, tuloksena hylly. Ennen joukkuekisaa muistin sitten suorittaa ennen käyttöä- ravistelun (eli useampi tiukka käännös lämmittelyhypyllä ja sen päälle lyhyt tottis-simputus) ja siellä Källi kulkikin hieman paremmin, mutta teki silti ihan valtavan laajoja kaarroksia ja otti myös yhden kiellon ja jonkin verran yliaikaa. Lauantai-ilta kului rattoisasti hotellin käytävä-ääniä kuunnellessa - vartiointikolmikko Källi ja mainiot huonetoverinsa dalmikset Nelli ja Ruut eivät jättäneet yhtään risahdusta huomioimatta ja koko porukka oli tikkana huoneen ovella jokaisen ohikulkijan kohdalla. Ja niitähän riitti... Ainoa reissu hotellin ja kisahallin ulkopuolelle oli taas, kuten viime vuonnakin, illallisreissu Lidoon, jossa saatiin mahat pullolleen mahtavaa ruokaa.

Sunnuntaina Källi pelitti jo tosi kivasti, yksilöradalla kuitenkin kääntyi putkelta väärään suuntaan ja en mennyt korjaamaan tilannetta tarpeeksi lähelle, jolloin K sujautti takaisin samaan putkeen ja taas saatiin lisää hyllyjä palkintokaappiin. Loppuradalla sain sitten hyvin vahvistettua kontakteja kun ajalla ei ollut enää mitään väliä. Joukkuerata oli todellinen juoksurata, mikä sopii Källille, ja kaikki menikin hienosti lähes loppumetreille saakka, jossa homma vähän levahti käsiin ja kolmella peräkkäisellä esteellä tuli yksi rima alas ja kaksi esteen ohitusta, yhteensä siis 15 vp. Aika riitti kieltojen korjauksienkin jälkeen reilusti ja saatiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Latvian reissujen historiassa joukkueelle tulos kahden päivän yhteenlasketuista suorituksista (kaikille siis tulos molemmilta päiviltä) ja oltiin viidensiä 17 joukkueen sakissa :) Källin lisäksi joukkueessamme kisasivat Timo ja Cindy-bortsu sekä Silja ja Sirkka-collie. Lisäksi LeVeKin medi-joukkue nappasi joukkuehopeaa; hienoa Leena & Papi, Johanna & Lordi ja Jyrki & Nara!!!

Vaikka viikonlopun tuloksissa ei ollutkaan juuri kehumista ja touhu meni kokonaan huvin puolelle, reissu oli jälleen tosi mukava ja saatiin harjoitusta mattoalustalla kisaamiseen. Lisäksi sain taas vahvistusta sille, että Källi jaksaa tsempata vielä kolmen päivän reissaamisen jälkeenkin :) Källin kanssa on kyllä ilo matkustaa; se kulkee vaivattomasti mukana paikasta toiseen, tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa, ei väistä tai pelkää mitään uusia paikkoja tai asioita, käy pissalla käskystä (tämä on muuten todella hyödyllinen taito pitkillä bussimatkoilla!) ja on kaikenkaikkiaan mahtavan mukava ja vaivaton matkustuskaveri!

Viime viikolla touhuttiin myös seuraavanlaista:

Källille peltojälki,pituutta n. 100m, yksi 90 asteen kulma, kolme keppiä, makkaraa siellä täällä: ajoi tosi innokkaasti, tarkasti aika paljon jäljen molemmilta puolilta, mutta ei juurikaan ottanut askelia sivuille. Kulmassa pyörähti kerran ympäri, mutta selvitti itse tilanteen hyvin. Toinen keppi jäi nostamatta syystä X ja myös viimeisellä kepillä jouduin vähän jarruttamaan, jolloin nappasi kepin suuhun. Keräsin kepit vasta juuri ennen jäljen tekemistä, olisiko niissä ollut liian vähän hajua vai sekoittivatko jäljellä olevat makkarat taas pienen koiran päätä?

Osku teki viikolla Ketkulle kaksi jälkeä, pituutta noin 35 metriä, makkaraa edelleen joka askeleella. Mennyt kuulemma muuten hyvin (en nähnyt itse kumpaakaan), mutta alussa edelleen liikaa vauhtia, loppua kohden oli rauhoittunut.

Källin kanssa tottista Vammalan kentällä. Seuraamista ja liikkeestä istumista + leikkimistä. Seuraamiset hyviä, istuminen parantunut paljon ja tullut varmemmaksi. Annoin kuitenkin vielä pienen vartaloavun nojaamalla käskyn aikana hieman taaksepäin.

Ketku leikki tottiskentällä toisen koiran ollessa mukana häiriönä. Leikki hyvin, ei kiinnittänyt juurikaan huomiota häiriökoiraan, välillä vilkaisi pari kertaa. Edelleen tulee hyvin haastamaan uuteen leikkiin voitettuaan lelun.
Kotona on kertailtu vanhoja tottisjuttuja ja alettu harjoittelemaan maassa pysymistä. Myös noutoa alettu treenaamaan oikealla, miniatyyrikokoisella kapulalla. Ensin yritin aloittaa opettamisen naksuttelemalla kapulaan koskemisesta, mutta siiitä kohtaa ei päästykään millään eteenpäin - pikku K ei missään vaiheessa alkanut tarjoamaan kapulan suuhun ottamista vaikka muuten tykkää kannella kaikkia esineitä. Vaihdoin lähestymistapaa ja aloin vaan heittelemään kapulaa kaikkien koirien ollessa samassa huoneessa. Kun Källi ja Jermu olivat makkaranhimoissaan hakeneet kapulan noin 70 kertaa (luulin että snakut eivät kestä toistoja..), tajusi Ketkukin lähteä mukaan nopeuskilpailuun ja nappasi kuin vahingossa kapulan suuhun. Hanskalla on harjoiteltu tuomista jo jonkin aikaa joten osasi tuoda kapulankin heti minun lähelle ja sain sen aina napattua ennen pudottamista, luovutusasento ei tietysti vielä ole kunnossa. Tästä se lähtee :)

Ai niin, otettiinhan me viime viikolla myös yksi viestitreeni Kekkulille. Välimatkaa noin 50 metriä, maasto sellaista että pentu ei nähnyt pisteestä toiseen. Molemmat liikkuivat jonkin verran koiran ollessa toisessa päässä. Lähti ihan älyttömän hyvin kaikilla lähetyksillä. Jäi taas hetkeksi ihmettelemään jälkiosuuden alkuun, mutta ratkaisi tilanteen nyt paljon nopeammin kuin viimeksi.