Ketkun Kuusamon reissu sujui aktiivisissa merkeissä. Käytiin ihmettelemässä Kiutakönkään pauhuvaa koskea ja Oulankajoen ylittäviä siltoja, rymyämässä pimeässä metsässä ja suolla geokätköjen perässä, käveleskeltiin "kaupungilla" ihmettelemässä rollattoreita, pyöriä, sauvakävelijöitä jne., uitiin ja saunottiin mökillä (Ketkukin saunoi lauteiden alla) ja ravattiin koko ajan ympäriinsä niin että illalla jaloissa nukkui aina väsynyt mutta onnellinen pikkukoira. Tavattiin myös ongelmitta pari uutta koirakaveria ja etenkin 10 kk:n ikäisen bordercollie Helmin kanssa saatiin aikaiseksi mahtavan mukavat iltapäiväpainit. Mua kyllä pelotti jo ihan tosissaan kaikkien Caritan huonekalujen puolesta, sen verran oli leikeissä mukana vauhtia ja vaaratilanteita.. Helmille ja Caritalle kiitos loistoseurasta (ja Källi kiittää jäniksenkäpälistä)!!

 

Gizmo kelli lähes koko Kuusamon reissun ajan olohuoneen pehmeällä matolla ketarat kohti taivasta ja oli OnnellinenOnnellinenOnnellinenOnnellinen :)

 

Ketkun kanssa on harjoiteltu esineen tuomista keppien, käpyjen yms. kanssa. Keppiä heitellessä pyydän luokse ja vaihdan kepin ruokaan. Vielä en ole yhdistänyt leikkiin mitään käskyä. Hyvin on sujunut ainakin toistaiseksi.  Lisäksi on tottisteltu eri paikoissa jo tuttuja juttuja (eli maahanmenoa, istumista, eteen istumista ja sivulletuloa).

 

Tänään tein Källille tooosi pitkästä aikaa jäljen. Pituutta oli n. 300 m ja keppejä 5. Noin puolessa välissä  yksi 90 asteen kulma. Annoin vanheta lenkin ajan eli noin tunnin. Laitoin Froliceja aina muutaman sinne tänne, jotta saisin työskentelyä tarkemmaksi. Lähti tosi hyvin janalta ja nosti kaikki kepit. Jäljestäminen oli paljon tarkempaa kuin treeneissä ennen etsintäkoetta, mutta silti mentiin välillä liian paljon siksakkia jäljen molemmin puolin. Hyvin Källi kuitenkin nostaa kepit, vaikka ei nenä olisikaan kepin kohdalla ihan jäljen päällä. Kulmakin sujui nyt hyvin kun laitoin muutaman Frolicin sekä ennen kulmaa että kulman jälkeen. Motivaatio oli hyvä!

 

Iltapäivällä oltiin suuren suosion saavuttaneilla aussietreffeillä Tampereella. Paikalla oli siis lopulta kaksi ihmistä ja kaksi aussieta… Koska koirakohtaamiset ovat viime viikkoina sujuneet jo mukavasti, en osannut lainkaan odottaa että jänskätys iskisi taas päälle. Paco-aussien tullessa tervehtimään Ketkua, penneli aloitti hirveän epävarmuus-älämölön ja hyökkäili Pacoa kohti. Tilanne laukesi hyvin pian kun lähdettiin kävelemään samaan suuntaan ja koirat saivat tutustella toisiinsa siinä kävellessä. Ja loppumatka sitten leikittiinkin karvat pöllyten. Olen hieman ymmälläni em. käytöksen kanssa – näissä kaikissa tilanteissa kun Ketkulla kuitenkin on ollut mahdollisuus poistua takavasemmalle jännityksen iskiessä, mutta lopulta se aina päättääkin, että hyökkäys on paras puolustus. Outoa. Hansun kullanarvoinen ApuaApua-hätäpuhelin onneksi vastasi heti ja päädyimme siihen, että lähiaikoina täytyy näköjään välttää noita epävarmuutta aiheuttavia suoria kohtaamisia ja silloin kun Ketkulla on lupa tutustua muihin koiriin, tutustuminen tapahtuu esim. vierekkäin kävellen tai jotenkin muuten kuin paikallaan seisten toisen koiran lähestyessä. Yritetään siis nyt välttää epävarmuuden aiheuttavaa tilannetta ja luoda oikea käyttäytymismalli koirakohtaamisiin, koska rähinä ei tietysti ole sallittua, mutta kovin kovasti en haluaisi vielä pentua kieltää, koska pöljäilyn taustalla on kuitenkin epävarmuus.

 

Lenkkeilyn jälkeen otettiin pari tuuliharjoitusta pellolla. Tuuli pyöri tosi paljon ja pitkä heinä oli ihan uutta Ketkulle, mutta hyvin käytti nenäänsä ja meni tuulen alle hakemaan hajun. Nyt vaan ei pyörivän tuulen takia edennyt piilolle ihan luotisuoraan kuten yleensä.

Huomenna Källin kanssa ekat 3-luokan agility-startit, saapa nähdä päästäänkö ollenkaan ihanneaikoihin.