Viime viikolla lähdettiin Kepun kanssa autohäkinhakureissulle (huh mikä sana!) Hämeenlinnaan ja menomatkalla käytiin moikkaamassa Hansua (Ketkun kasvattaja) Kannuksessa. Reenailtiin ihanassa, lämpimässä ja siistissä hallissa tottista ja vähän agilityakin. Pitihän tietysti käyttää tilaisuus hyväksi kun oli mahdollisuus harjoitella vierailla esteillä ja häiriökoirilla! Ketku teki ihan perusjuttuja, jotka sujuivat ihan jees, saatiin samalla sopivasti häiriötreeniäkin ja K reagoi nyt enää aika vähän vieressä treenaaviin toisiin koirakoihin. Tosin Hansu huomautti että K ei tee liikkeestä istumisia ja maahanmenoja läheskään joka kerta loppuun asti jos palkkaan sitä lelulla. Reagoi siis heti käskyyn, mutta jää odottamaan lentävää lelua hieman puolitiehen, mitä en ole itse edestä päin katsoen huomannut. Ruokapalkalla sujuivat sitten paljon paremmin, joten täytynee tehdä niitä nyt enemmän namilla ja vahtia että suoritus tehdään loppuun asti ennen palkkaa! Vierailla kepeillä suoritus oli selvästi hieman epävarmempaa kuin omilla kepeillä, keinu ja rengas sen sijaan sujuivat hyvin.

Hansun Roni-papparainen piti Ketkun kurissa pelkällä vakuuttavalla olemuksellaan ja kylläpä olikin Keppulimies nöyrää poikaa koko vierailun ajan :) Tavattiin myös iki-ihanaiset pentuaikojen leikkitäti-Viksu sekä herra K:n Ansa-sisko.

Tampereella oltiin pari yötä ja todettiin taas että onpa ihanaa asua Pohjois-Suomessa, jossa on kunnon talvi!! Ketku käyttäytyi koko reissun ajan tosi hienosti, hihna ja panta olivat melko turhia kapistuksia keskustassa liikkumista lukuunottamatta ja Mikan ja Katin kissoihinkin suhtautui hirmu nätisti. Kiva matkustuskaveri :)

 

                                 Onni on kunnon talvi <3 (jo ennen helmikuuta...)

 

Kotiintuomisina saatiin mittatilaustyönä tehty kaksiosainen häkki autoon (ja tyhjä lompakko..). Kyllä nyt koirilla kelpaa ja autokaan ei enää muistuta hiekkalaatikkoa!

 

                                                     Häkkielläimet

 

Tämän viikon tottistreeneissä Ketku harjoitteli kapulan pitämistä (edistyy koko ajan), käännöksiä (vasemmalle tosi hyviä, oikealle osa hieman väljiä) ja nopeita istumisia ruokapalkalla (reagoi nopeasti ja nyt teki yhtä kertaa lukuunottamatta heti liikkeen loppuun asti).

Källi treenasi ruutua (haki jo paljon paremmin ruudun keskikohtaa), kaukojen seisomista puomin takana: sekä maahan-seiso että istu-seiso (muuten hienosti, mutta hieman steppaa etujaloilla, välimatkaa nyt pari metriä) ja seuraamisen sivuttaisaskelia (taakse ja vasemmalle hyvin, oikealle jäi usein vinoon). Kesken treenin Källiäinen sai takaapäin täysin yllättäen ja ilman syytä niskaansa kaksi kertaa painavamman samassa maneesissa treenaavan koiran :-(. Onneksi koira saatiin hyvin pian irti Källistä ja tällä kertaa selvittiin muutamalla nirhaumalla ja yhdellä tikkiä vaativalla reiällä. Ja on tuosta junttipäisyydestä näköjään jotakin hyötyäkin - tapaus ei näyttänyt jäävän millään lailla kummittelemaan pikkumustan mieleen, joten jatkoin ihan tarkoituksella treenin loppuun todettuani että mitään isompia vaurioita ei tullut.

Tänään agility-treeneissä Kältsä ei edelleenkään osoittanut minkäänlaista jännittyneisyyttä tai ylipäätään mitään merkkiä siitä, että tottis-treenien ikävä tapaus olisi jättänyt jotakin traumoja.  Nyt sain hillittyä itseni enkä siis todellakaan juossut yhtään radanpätkää (wohou!) vaan otin pelkästään yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita, joissa pystyin itse käytännössä seisomaan paikallaan. Källille tehtiin erilaisia keppikulmia, rengasta ja lisäksi lähettelin sitä putkelle sokeista kulmista. Källillä oli kova meno päällä ja kepit olivat taas ihan loistavat (Källiksi... ;)). Samoin rengas ja putkeen lähetykset kivasti.

Ketkun kanssa otettiin rengasta ja keppejä. Aluksi yritin palkata renkaalta nameilla, mutta tällöin hevosenpaska vei voiton: K ahmi kikkareita ihan käsittämättömän fanaattisena joka välissä ja nyt se häiritsi jo ihan merkittävästi töiden tekemistä, ei pelkästään odotteluaikoja. Ärrh. No, mutta heti kun vaihdoin palkan leluun, ei tainnut pikkumies enää vilkaistakaan herkullisten kikkareiden suuntaan ;) Rengasta pitäisi treenata vielä tosi paljon, jotta saadaan se pomminvarmaksi, nyt meni vielä pari kertaa renkaan sivuista jos ei lukinnut estettä jo tarpeeksi kaukaa. Kepit koiran oikealta puolelta ohjattaessa sujuivat mainiosti: Kepu menee pää alhaalla, hakee hienosti itse sisäänmenon ja vauhtia on paljon, tosin haluaisi rynniä koko ajan minun edelle. Sehän on pelkästään hyvä asia, mutta tämän jälkeen ei meinaa kestää oikein minun vauhdin lisäämistäni vaan tulee herkästi ulos jostakin loppupään keppivälistä. Toiselta puolelta ohjattaessa taas tilanne on aika onneton - edelleen sohlaan koiran suorituksen aina jotenkin ihan epätoivoisesti vaikka toiselta puolelta ohjaten Ketku hoitaa homman jo lähes kokonaan ilman minun apujani :/ Aletaan nyt tekemään niin että palkka tulee aina pelkästään apuohjaajalta keppien lopusta. Nyt oli vähän ihmeissään tästä palkkaamistavasta mutta parin toiston jälkeen alkoi jo ottaa suuntaa paremmin eteenpäin.

 

                                          Böö!