Eilen olin viimeistä päivää töissä Viksussa ja illalla vielä viimeistä kertaa agility-treeneissä LeVeKin porukassa maneesilla. Eli koko päivä meni ihan yhdeksi heipatteluksi ja haikeiluksi. Sekä työporukka että agilityn treeniporukka ovat olleet kyllä ihan parasta A-luokkaa ja kyllähän tuo 700 km:n välimatka vähän vakavaksi pistää...

Eli oltiin siis agilitytreeneissä molempien K-eläinten kanssa. Ketku harjoitteli putkea toista kertaa elämässään ja muutaman toiston jälkeen suora putki meni jo hienosti ilman avustajaa minun juostessa vieressä. Kertailtiin myös puomin alastulokontaktia ja otettiin pari kertaa koko puomi. Eipä huimannut pikkumiestä vaan mennä porskutteli lankulla ihan rennosti. Keinu otettiin ensimmäistä kertaa ilman mitään hidastuksia, sekin ongelmitta. Lopuksi otettiin vielä "jumppasarjaa" viidellä peräkkäisellä aidalla, Ketkulla rimat tietysti olivat vielä ihan parin sentin korkeudella maasta. Ketku porskutteli kuin vanha tekijä suoran päässä olevalle namialustalle vaikka minä en liikkunut lähtöpisteestä askeltakaan :) Ja osasi myös nostella koipiaan rimojen kohdalla, vaikka vauhti nousi jo melkoiseksi. Eli jumppasarja ajoi asiansa! Yritän nyt pennelin kanssa panostaa tosissaan hyppytekniikkaan etten saa aikaiseksi rimoja räiskivää kuumakallea. Tai no kuumakalle tuosta taitaa kyllä joka tapauksessa tulla - nyt nousee jo melkoisiin sfääreihin katsellessaan muiden ratoja. Mutta pysyy koko ajan ihan hipihiljaa (ei piipahtanut kertaakaan!) vaikka pään sisällä selvästikin käy melkoinen myllerrys. Hienoa!

Källin kanssa otettiin kontakteja yksittäisinä esteinä. Puomi menee edelleen mainiosti, ottaa kontaktit hienosti joka ikinen kerta! Keinulla ilman hidastuskäskyä tekee automaattisesti oikein kunnon lentokeinun kun taas hidastuskäskyn kuultuaan yleensä jarruttaa välittömästi, eli yleensä liian aikaisin, jolloin keinusta tulee hidas. Minun täytyy siis opetella ajoittamaan käskyni paremmin.

Källillekin otettiin viiden aidan jumppasarjaa rimojen ollessa medikorkeudella, viimeinen rima lopuksi maksikorkeudella. Källillä oli piiiiitkästä aikaa tosi hyvä draivi päällä ja se teki hommia ihan täpinöissään ja täysillä. Ei pudottanut yhtään rimaa ja kesti toistoja ihan käsittömättömän hyvin ollakseen Källi. Ilmeisesti sille teki hyvää katsella minun ja pikku K:n touhuamista maneesin reunalta... Kateus on kova sana ;)

Tottis: Viikon aikana on vahvisteltu Källin kanssa edelleen liikkeestä seisomisia ja eteen istumista. Nyt alkavat molemmat olla jo aika moitteettomia. Intoa on vaan vähän liikaa ja etujalat teputtavat välillä turhan paljon.

Ketku on alkanut tarjoamaan sivulletuloa jo paljon paremmin, käyttäen myös takapäätään. Ei enää siis yritä kiertää pitkää lenkkiä takaani perusasentoon. Ollaan otettu myös yhden-kahden askeleen seuraamista, joka on sujunut hyvin. Nojailee perusasentoa tarjotessa melko paljon jalkaani, mutta uskon että ongelma poistuu kun päästään seurauttamaan hieman pidempää pätkää enkä nyt puutu lainkaan siihen. Pääasia, että perusasento on tiivis ja kontakti kunnossa! Ollaan myös aloiteltu seisomisen harjoittelua. Inhoan itse koko liikettä ja siksi tyhmyyksissäni välttelen sen opettamista mahdollisimman kauan.

Pentu alkaa leikkiessä olla jo pelkkää tulta ja tappuraa, ja sormet ovat jatkuvasti vaaravyöhykkellä. Täytyy varmaan alkaa pikkuhiljaa treenaamaan hanskat kädessä...

Viestiä on otettu yhden kerran: matkaa noin 70 m, molemmat päät siirtyivät satunnaisesti noin 10-15 metriä eteenpäin Ketkun ollessa toisessa päässä. Lähtee edelleen hienosti, nyt ei enää epäröi lainkaan jälkiosuudelle lähtiessä. Myöskään viereisellä pururadalla kulkeva koira ei häirinnyt treeniä yhtään :)

                                                                 kuva: Mika Jyrävä

Kotona on päällä natsikuri. Älysin lopultakin ottaa tosissani muiden varoittelut aussien vartioimistaipumuksen vahvuudesta ja siitä miten vahtiminen täytyy saada hallintaan heti kun sitä alkaa ilmentyä. Eli Ketkulla on nyt kurja elämä. Pikkueläin ei saa vahtia edes silmillään reppuja, leluja, luita, ihmisiä eikä kissojakaan snautsereilta tai muiltakaan koirilta tai tulee tupenrapinat. Jo muutamassa päivässä käytös on vähentynyt huomattavasti ja monessa tilanteessa riittää jo mulkaisu pahalla silmällä pysäyttämään ilkeät ajatukset pikkukoiran päästä. Mutta välillä pitää silti vähän yrittää - ketku mikä Ketku ;D